Ainakin kolmen viimeisen vuoden ajan olen elänyt osittain sumussa. Sumu on välillä ollut niin sankka, ettei läpi ole meinannut nähdä ja onhan sitä tullut nenilleenkin lennettyä. Nyt se sumu on alkanut kuitenkin hiljalleen hellittää, eikä niitä kompastumisiakaan ihan yhtä usein tule. Nyt olenkin voinut jo keskittyä jälleen olemaan oma itseni. Voinkin siis todeta tulevaisuuden näyttävän hieman valoisammalta.
Nähtäväksi jää, mitä se huominen tuo tullessaan. Aion kuitenkin yrittää pysyä itsenäni! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti